Tekoäly – kooste

Kuisma Joentakanen: Tekoäly, Myyrmäen kirkon takkahuone, maanantaina 25.9.2016 klo 18:30 – 20:00.

Miesvahvuus: 16

Alkuvirsi: 525 – Suurempi kuin sydämeni

Lue aiheen ennakko täältä.

Unohtaisiko kyborgi tai androidi ikinä sandaaleitaan uimahallille? Olisiko “paras” tekoäly ihmismäisen erehtyväinen ja asenteellinen, vai aina täysin virheetön ja loputtoman analyyttinen täydellisyys, jolle ei sattuisi huonoa päivää edes sateen sattuessa ja virtapiirien kastuessa?

Tekoälyn ja siitä puhumisen ensimmäinen ongelma tulee vastaan jo heti kättelyssä: kuinka määritellä ja rajata tekoäly, kun älykkyyttäkin voi mitata ja kuvailla lukemattomin eri tavoin. Esim. monikansallinen IT-alan yritys CGI määrittelee internetsivuillaan tekoälyn seuraavasti:

Tekoäly (artificial intelligence AI) tarkoittaa koneen kykyä jäljitellä ja oppia inhimillistä päättelyä. Käytännössä kyse on oppivasta ennakointi- ja päättelyohjelmistoista, jotka kykenevät automatisoimaan päätöksentekoa ja antamaan suosituksia.

Tavallinen sukankuluttaja törmää tekoälyyn kaikista lähimmin kenties oman älypuhelimensa kanssa. Puhelimen kameran kasvojentunnistus etsii kuvasta tiettyjä kaikkien kasvoille tyypillisiä yhteisiä nimittäjiä, joita ovat esim, pään ovaali muoto ja sen sisälle asettuvat tunnistettavat piirteet kuten silmät, nenä, kulmakarvat ja suu.

Tekoälyn kehitystä on vaikeaa ennakoida. Shakin ja Go:n kaltaisissa, erittäin haastavissa peleissä on tekoäly jo kyennyt ihmiskunnan taitavimmat osaajat päihittämään, mitä kumpaakin pidettiin sangen utopistisena ajatuksena vielä muutamaa kymmentä vuotta aikaisemmin. Ehkä voimme kuitenkin lohduttautua vielä sillä ajatuksella, että ihminen on vielä toistaiseksi se, joka keksii pelit ja säännöt.

***

Eräs keskustelija pohti, että pärjäisikö tekoäly ihmiselle kenties myös musiikin säveltämisessä? Tämän Savon Sanomien uutisen mukaan tekoäly kykenee jo luomaan tarttuvia pop-kappaleita, toki ihmisen apua tuo ”bittiavaruuden repe-helismaa” edelleen tarvitsee saattaakseen kuplettinsa kaiken kansan tietoisuuteen.

Vähän kuten olettaakin saattoi, keskustelu siirtyi varsinaisesta teknologisen kehityksen ruotimisesta lähemmäs etiikkaa ja moraalikysymyksiä. Moni keskustelija koki, että tekninen kehitys ei ole tehnyt länsimaisesta ihmisestä automaattisesti yhtään sen onnellisempaa. Useampikin Afrikassa asunut osallistuja oli sitä mieltä, että kehitysmaiden ihmisten onnellisuus on kiinni aivan muista asioista, kuin viimeistä huutoa olevista teknisistä vimpaimista ja takuuvarmasti toimivasta infrastruktuurista. Samaa seikkaa puoltaa esim. Happy Planet -indeksi.

Moni oli huolissaan robotisaation ja automaation aiheuttamasta työttömyydestä. Jos yksittäisen ihmisen työpanosta ei enää tarvita, mistä hän saa leivän suuhunsa ja ainakin osan merkityksestä elämäänsä? Mahdollinen kansalaispalkkakin nousi keskustelussa esille. Voisiko kansalaispalkkaan kuulua osana myös oma robotti, jonka voisi sitten valjastaa haluamaansa tuotantoon? Jos jo nykyisellään maapallon rikkain prosentti omistaa 99 prosenttia maailman varallisuudesta, kävisikö sama myös robottien / tekoälyn kanssa?

Jos jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin luoko ihminen sitten tekoälyn omaksi kuvakseen? Voiko ja pitääkö kehitystä pysäyttää tai edes hiljentää? Ja jos jonain kauniina päivänä tekoälylläkin on jo oma minuus ja tunteet, tulee eteen taas aivan uusia eettisiä kysymyksiä.

Illan alustaja muistutti loppuun, että on vielä ainakin yksi teollisuudenala, joka nojaa täysin inhimillisten ominaisuuksien varaan: elintarviketeollisuus ja ennen kaikkea panimot eivät tulisi toimeen ilman tarkkanenäisten makuvivahde-experttien huippuunsa hiottua erikoisosaamista. Uutisen innoittamana voimmekin harjoituttaa aistejamme ennen seuraavaa, 9.10.2017 kokoontuvaa Miestenpiiriä, jolloin Matti Palmu alustaa aiheen Avioliitto eri kulttuureissa. Tervetuloa tuolloin taas joukkoon sakeaan!

Vähän vielä lisää luettavaa:

Tutkijat huolissaan tekoälyn vaaroista – jakautuuko maailma superrikkaisiin robotinomistajiin ja köyhiin työttömiin? | Yle.fi 17.1.2015 klo 17:27
AlphaGo on merkittävä askel kohti yleistä tekoälyä – mutta miten pitkä? | Digitoday 22.3.2016 6:32
Tekoäly ennusti Alzheimerin kaksi vuotta etukäteen | Tiede.fi 1.9.2017 klo 10:32
Neuroverkko oppii ymmärtämään näkemäänsä ja kuulemaansa | Tekniikka ja talous 4.4.2016 klo 14:56

Elokuvia, joissa tekoäly on juonen keskiössä:

Terminator | Wikipedia
Matrix | Wikipedia
Alien | Wikipedia
Blader Runner | Wikipedia
2001: Avaruusseikkailu | Wikipedia
Ex Machina | Wikipedia

25.9.2017 klo 18:30 Tekoäly

Kokoonnumme Myyrmäen kirkon takkahuoneelle tekoälyn merkeissä maanantaina 25.9.2017 klo 18.30. Aiheen alustaa Kuisma Joentakanen. Voit halutessasi tutustua aiheeseen jo ennalta perehtymällä alla oleviin uutisiin ja artikkeleihin.

Tervetuloa!

Ennakkolinkit:

Tekoäly | Wikipedia
Deep Blue -shakkitietokone | Wikipedia
Tekoäly oppii kuin lapsi, ja näin se pärjää A. W. Yrjänää vastaan runoilussa | Yle Uutiset 1.9.2017
Stephen Hawking warns artificial intelligence could end mankind | BBC News 2.12.2014
Jättiputki on kasvi helvetistä – tulevaisuudessa konenäkö ohjaa tuhoajat sen luo | HS.fi 22.8.2017
Uhraisitko lapsen vai vanhuksen? – Huippuyliopisto kartoittaa moraalikäsityksiä robottiautoilua varten | yle.fi 12.10.2016 klo 11:15
Poliisin rekisteriskanneri löytää sata lainrikkojaa vuorokaudessa | yle.fi 23.7.2014 klo 14:22
HS tapasi japanilaisen juttelijarobotin – omistaja tunnustaa pitävänsä siitä enemmän kuin pojastaan | HS.fi, julkaistu: 19.3.2016 2:00
Hoivarobotti-Ilona viihdyttää, muttei hoida – katso video, miten Ilona ilahduttaa | Motiivilehti

Miehen pehmeä puoli – kooste

Risto Pottonen: Miehen pehmeä puoli, Myyrmäen kirkon takkahuone, maanantaina 11.9.2017 klo 18:30 – 20:00

Miesvahvuus: 19

Alkuvirsi: 509 – Herra, elämääni

Risto Pottonen oli pohjannut alustuksensa mm. seuraaviin kirjallisiin lähteisiin:

Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Risto Pottonen: Kalevala suomeksi
Raamattu
Augustinus: Tunnustukset

Risto aloitti alustuksensa paljastamalla, että aiheeksi olisi voinut ihan yhtä hyvin sopia Miehen herkkyys tai Miehen feminiininen puoli. Pottosen lähdeluettelo ei ollut ihan sieltä vaatimattomimmasta päästä, kuten yo. listasta käy hyvin ilmi. Saimmekin kattavan läpivalaisun miehuuden syvimmästä olemuksesta halki vuosisatojen ja tuhansien.

Tuntemattoman sotilaan mieskuva kertoo tietysti pakon edessä itsensä kovettamaan joutuneiden miesten tuskasta. Ja sitten kun henkinen suojapanssari lopulta murtuu, purskahtaa tuska ilmoille väkivaltaisesti, kuten Linna useassa kohtaa kirjaansa asian ilmaisee. Risto myös kysyi, että kuka lausuu kirjan viimeisen repliikin?

Raamatun mukaan Paavali toimii välillä sekä isä- että äitihahmona kaitsemilleen seurakunnille. Laupias samarialainen taas antoi säälille erilaisen merkityksen, mikä sillä kenties on nykykielessä. Sääli oli myötätuntoa. Jeesus ei myöskään pelännyt itkeä.

Augustinuksen elämä oli paljon rosoisempaa mitä kirkkoisältä olisi voinut äkkiseltään odottaa: irtosuhteita, aviottomia lapsia, silkkaa tunnekylmyyttä ja juuri sitä kliseistä Mies ei itke -linjaa. Augustinuksen pokka piti myös oman äidin kuolinvuoteella. Augustinukselle tunteiden vaimentaminen oli oman sisäisen lapsen tukahduttamista. Antiikin (ja Augustinuksen) ajan ihanteet, epikurolaisuus ja stoalaisuus, eivät hirveästi tunneilmaisusta perustaneet.

Kalevalassa Väinämöisen soitto sai ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta itkemään ilosta. Veden pohjaan vajonneet Väinämöisen ilonkyyneleet muuttuivat helmiksi.

***

Useampi Miestenpiirin osallistuja oli sitä mieltä, että ikääntymisen myötä miehen on helpompi ilmaista tunteitaan, tunteet ovat ikään kuin vähempien lukkojen takana mitä aikaisemmin. Joku sanoi herkistyneensä viimeksi Finlandia-hymnin kuullessaan. Alueellisia eroja myös havaittiin, karjalaisen miehen on todistetusti helpompi itkeä. Moni oli myös sitä mieltä, että mies ajautuu helposti parisuhteessa siihen rooliin, että joutuu tyynnyttelemään puolisoaan ja olemaan tukena ja turvana myös silloin, kun tarvitsisi lohtua myös itse yhtä lailla. Parisuhde oli myös opettanut montaa miestä avaamaan sisintään.

Illan loppupuolella keskustelu sivusi myös tunteiden kieltämisen negatiivisia vaikutuksia ihmisen kokonaisterveyteen. Moni sotaveteraani sairasti enemmän tunne-elämän haavoja mitä varsinaisia sotakolhuja. Jos omia suruja ei pysty jakamaan toisten kanssa, pitäisikö ne silti koittaa käsitellä vaikka ihan itsekseen, ”omaan kirjoituskammioon” hetkeksi sulkeutuen? Risto myös muistutti musiikin olevan hyvä keino tunteiden ilmaisuun ja käsittelyyn, musiikkia löytyy kaikkiin tunnetiloihin.

Lopuksi Risto esitti toiveen, että miehinen herkkyys pääsisi esille myös seuraavissa Miestenpiirin illoissa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. Kiitos Ristolle mainiosta alustuksesta!