6.11.2017 klo 18:30 Toisen maailmansodan jäljet

Pyhäinpäivän jälkeisenä maanantaina käsittelemme toista maailmansotaa ja sen meihin kaikkiin joko suoraan tai välillisesti jättämiä jälkiä. Ruotsalaisuuden päivänä voimme myös pohtia, missä olisimme nyt, jos olisimme Ruotsin lailla voineet välttyä sodalta.

Illan aiheen alustaa anestesiahoitaja ja kirjailija Kari Häkkinen, joka haastatteli viimeisintä kirjaansa Sydänääniä Karjalasta varten useita sodan kokeneita ja nähneitä suomalaisia.

Tervetuloa osallistumaan!

 

 

Lue lisää:

Kirje kotiin: ”Poikanne katosi.” | Helsingin Sanomien pääkirjoitus 27.10.2017 / Paavo Rautio | hs.fi
Uutuusteos paljastaa, miten Suomi lähti sotaretkelle yhdessä Saksan kanssa – Mannerheimin lähipiiriin kuuluneen saksalaiskenraalin päiväkirja antaa hyytävän kuvan jatkosodan synnystä / Unto Hämäläinen, 27.9.2017 klo 13:00 | hs.fi

Kari Häkkisen muuta tuotantoa Helmet-kirjastojen tietokannassa:

Kohtalokas Beirut / Kari Häkkinen, 2010 | Helmet.fi
Vaarala : Syyskuun yhdestoista / Kari Häkkinen, 2012 | Helmet.fi
Vaarala : Väärä diagnoosi / Kari Häkkinen, 2014 | Helmet.fi
Vaarala : Kuolleet linnut eivät pesästä lennä / Kari Häkkinen, 2015 | Helmet.fi

 

Mainokset

Mielen ulottuvuudet – kooste

Sakari Närvänen: Mielen ulottuvuudet, Myyrmäen kirkon takkahuone, 23.10.2017 klo 18:30.

Miesvahvuus: 18

Alkuvirsi: 341a Kiitos sulle, Jumalani

Sakari Närvänen pohjasi alustuksensa mm. seuraaviin kirjallisiin teoksiin:
Mikko Ylikangas: Mielen salat
Riitta Hari ym.: Ihmisen mieli

Mieli ei asu vain päässä, vaan koko ruumiissa.

Sakari Närvänen on itseoppinut hypnotisoija. Sakari ei kuitenkaan miellä itseään niinkään hypnotisoijaksi, terapeutiksi tai parantajaksi, vaan ennen kaikkea lähimmäiseksi. Suurimmaksi motivaattorikseen hän mainitseekin pohjattoman kiinnostuksen ihmistä ja ihmismieltä kohtaan. Sakarin asiakkaaksi hakeutunut ihminen on yleensä halunnut löytää ratkaisun elämäänsä vaikeuttavaan tai rajoittavaan ongelmaan. Sakari teki selväksi, että hypnoosilla ei ole tarkoitus parantaa mielenterveysongelmia tai tehdä kenestäkään automaattisesti menestyjää. Hypnoosilla ei myöskään “eheytetä” kenenkään seksuaalisuutta.

Hypnoosin avulla ei ole mahdollista aivopestä ketään tekemään pankkiryöstöä tai pakottaa paljastamaan pankkikorttinsa tunnuslukua – hypnoosissakin ihminen on kykeneväinen vain siihen, mihin itse haluaa. Hypnoosi perustuu turvalliseen oloon ja ehdottomaan luottamukseen hypnotisoijan ja hypnotisoitavan välillä. Voi hyvinkin olla, että hypnoosi-istunnon aikana päästään ihmisen ongelman alkulähteille, tai sitten asiakas saattaa kertoa olleensa edellisessä elämässään aivan joku toinen ja kuvailla tuolloista elämäänsä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Tai sitten asiakas ja Sakari voivat yhdessä liitää pilvilinnoissa asiakkaan kuvaillessa, miltä maa näyttää kilometrien korkeudesta käsin.

Sakari teki yli 30-vuotisen työuran Lastenklinikan sairaalakemistinä. Pienokaisten hoitamisen ja moninaisten laboratoriotutkimusten ohella kerkesi hän myös perehtyä jo edellä mainitun hypnoosin saloihin, työskennellä henkirikoksiin syyllistyneiden parissa ja osallistua sairaalalaboratorion pystytykseen Etiopiassa. Tappajien ja murhamiesten mielentilatutkimuksiin osallistuessaan Sakari huomasi, että suurin osa heistä oli jäänyt rakkautta ja ymmärrystä vaille. Eräs heistä olikin todennut Sakarille tämän olevan ensimmäinen ihminen, joka oikeasti osasi ja halusi kuunnella häntä.

Sakari muistutti, että ihmisaivot ovat edelleen maailman vähiten tunnettu kolkka. Entä mikä on sielu, missä päin ihmiskehoa tai aivoja se sijaitsee ja voiko sitä tutkia? Sakari pohti, että kuinka helppoa on sitten jonain päivänä kohdata jo edesmennyt puolisonsa taivaassa, siellä kun luultavimmin on jo miljardeja muitakin sieluja.

Sakari kertoi saaneensa elämältä paljon ja että iltarukouksena hän lausui useimmiten pelkän kiitoksen. Kiitos rakas isä.

*

Kamarikeskustelussa esiin nousivat mm. Seuraavat kysymykset: Miten vanhoja asioita ihminen voi ylipäätään oikeasti muistaa? Sakari arveli ihmisen varhaisimpien muistikuvien olevan yleensä 3-5 ikävuoden väliltä. Eräs miestenpiiriläinen muisti olleensa kolmivuotiaana pommisuojassa Helsingin suurpommitusten aikaan, toinen osallistuja muisti taasen jotain yksittäisiä asioita omilta kolmivuotissyntymäpäiviltään.

Eräs osallistuja pohti, että voisiko eläimiäkin hypnotisoida? Joku toinen arveli, että eikö hevoskuiskaaminen ole tietynlaista hypnotisointia tai suggestiota?

Myös mielenterveysasiat olivat tapetilla. Moni oli huolestunut mielenterveyshoidon määrärahojen leikkaamisesta ja ylipäätänsä liiasta lääkitsemisestä. Sakarinkin korostama lähimmäisyys, kanssaelo ja ymmärrys harvoin löytyvät pilleripurkista. Paatuneinkin murhamies ansaitsee tulla kuulluksi.

Keskusteluissa sivuttiin myös näkymätöntä maailmaa. Erään osallistujan lähiomainen oli saanut kuolinvuoteellaan enkelit saattajakseen, toisen keskustelijan äiti oli vielä palannut tuonpuoleisesta viimeisen kerran moikkaamaan jälkikasvuaan ja istahtamaan kiikkustuoliin kiireimmän ajaksi.

Kiitos Sakarille mieliä stimuloineesta alustuksesta!

Lue myös:

”Kuolleen kohtaaminen on aika tavallista” | Savon Sanomat 21.12.2016 11:00

 

Avioliitto eri kulttuureissa – kooste

Avioliitto eri kulttuureissa, Matti Palmu, Myyrmäen kirkon takkahuone 9.10.2017 klo 18:30.

Miesvahvuus: 16

Alkuvirsi: 241 Herra rakkaastani

kolmijalkainen_jakkara

Matti Palmun mukaan kenties suurin oppi maailman näkemisestä ensin lähetin ja myöhemmin perhetyön kouluttajan silmin on ollut se, että kaikkialla ihmiset ovat loppupeleissä hyvin samanlaisia, olit sitten uskonnoltasi kristitty, hindu tai muslimi tai ihan jotain muuta. Niin ikään myös ihmisten ongelmat arkielämässä ja parisuhteissa, joka olikin Matin tämänkertaisen alustuksen pääpointti, ovat pääasiassa ihan niitä samoja, mitä meillä täällä koto-Suomessakin.

Matti ei halunnut lähteä määrittelemään mitä avioliitto on minkäkin valtion, seudun tai yhteisön maallisen lain mukaan, saati sitten hengellisen lain mukaan. Kuitenkin jos pelkän Raamatun varaan nojaisimme, saattaisimme kenties ajatella, että jo yhdyntä tekee miehestä ja naisesta avioparin. 1. Mooseksen kirja, 2. luku, 24. jae:

“Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.”

Afrikkalaisen tavan mukaan isän heimo määrää kulttuurin. Miestenpiirin osallistujien joukosta löytyikin lähes jokaisen suomalaisheimon edustajia aina pohjalaisista satakuntalaisiin ja karjalaisiin ja niin edes päin. Kuhunkin maakuntaan ja murrealueeseen osataan liittää omat kliseensä ja ennakkoluuloiset käsityksensä, mutta ei varmaan savua täysin ilman tulta. Matti muistutti, että avioliitto saattaa myös kahden ihmisen sukutaustan ja historian yhteen.

Matti pohjasi alustuksensa yhdessä puolisonsa Anna-Kaarinan kanssa pitämiinsä avioliittokoulutusten sisältöön sekä tietysti myös omakohtaiseen kokemukseen.

Avioliitto perustuu vuorovaikutukseen. Esim. Nepalissa keskiverto aviopari ei katso toisiaan silmiin. Matin ja Anna-Kaarinan koulutuksissa pariskunnat ovatkin päässeet kyseistä taitoa kovasti harjoittelemaan. Saimmekin nähdä hauskoja kuvia, kuinka pariskunnat koittavat luoda katsekontaktia toisiinsa välillä ujostellen ja välillä naurua pidätellen. Pelkkä katsekontakti ei toki vielä tee vuorovaikutuksesta hyvää, tarvitaan myös oikeita sanoja ja kuuntelemisen jaloa taitoa. Molempia voi onneksi opetella.

Avioliitto perustuu tunteiden ilmaisuun. Ison osan ihmisen tunneilmaisusta määrittää koti- ja kulttuuritausta. Suomalainen mies ei kuulemma puhu eikä pussaa. Matin kertoman mukaan Thaimaassa hymyillään niin iloon, suruun, onnistumiseen kuin pettymykseenkin. Kehonkieli kuitenkin lopulta paljastaa ihmisen todellisen mielialan. Hymyn taakse kätkeytyykin usein paljon surua ja tukahdutettuja tunteita.

Jokainen haluaa olla kumppaninsa arvostama. Efesolaiskirjeessä Paavali puhuu kunnioittamisesta. Matin tuntema sveitsiläismies oli tuumannut, että 50-vuotisen avioelämän jälkeenkin hän vielä oppii vaimostaan joka päivä uutta. Matti tuumasi, että se voi hyvinkin vaatia satakin vuotta yhteistä elämää, ennen kuin toisen voi tuntea läpikotaisin. Eräs miestenpiiriläistä oli samaa mieltä sveitsiläisen kohtalontoverin kanssa: 56 vuotta yhteistä taivalta takana ja vaimon hieno persoona sen kuin säväyttää yhä entistäkin enemmän.

Anteeksipyytäminen on ei kuulu kaikkiin kulttuureihin. Esim. Etiopissa ei tule kuulonkaan, että mies myöntäisi virheensä ääneen. Monessa kulttuurissa vanhemmat ovat aina oikeassa, sillä pelko kasvojen menettämisestä on suuri. Häviäisikö auktoriteetti “sen siliän tien”, jos tunnustaisi lyöneensä joskus yli? Matti osasi osuvasti kysyä, että kuinka moni miestenpiiriläisistä on nähnyt isänsä pyytävän äidiltä anteeksi? Tai lapsiltaan? Maailma onneksi muuttuu, myös meillä. Sivullekirjoittanut hengähtikin huojentuneena, että tulinpa taas eilettäin pyytäneeksi omalta seurustelukumppaniltani anteeksi. Ja ihan aiheesta!

Tabujen suhteen eivät eri kulttuurit myöskään tee poikkeusta. Kaikkialla seksi, lapsettomuus ja kuolema ovat yhtä vaikeita asioita käsiteltäväksi. Seksin näennäinen vapautuminen länsimaissa ei ole tehnyt siitä automaattisesti aihetta, josta pariskunnat osaisivat puhua toisilleen luontevasti. Etiopiassa pidetään itsestään selvänä, että vauvauutisia on lupa odotella vuoden sisällä parin avioitumisesta. Vähänkään tuota pitempään lapsettomana elänyt pariskunta on jo oikeasti lapsettomuudesta kärsivä ja yhteisön suuren avun ja tuen tarpeessa. Suomessa huudellaan valtiovallan taholta lapsentekotalkoiden perään samalla, kun suurimmalla osalla lisääntymisikäisistä ei vain tunnu olevan aikaa ja mielenkiintoa, tai varaa, “haaskata” aikaa hiekkalaatikon ja liukumäen äärellä.

Kaikkialla avioliitossa on kyse tasa-arvosta ja asemasta yhteisössä. Kastittoman pariskunnan pääseminen Matin ja Anna-Kaarinan kurssille oli vallankumouksellinen asia. Kurssin suorittamisen myötä pariskunnan arvo omassa yhteisössä nousi. Pelkästään Intiassa kastittomia, eli vailla mitään ihmisarvoa olevia ihmisiä on yli 260 miljoonaa. Kristinusko tuo ihmisarvon niin ontuville, sorretuille kuin halvatuillekin. Myös Suomessa ja muissa länsimaissa lapsista huolenpitäminen on enemmän naisten kuin miesten vastuulla. Osaltaan yhteiskunnan rakenteet eivät mahdollista isien pidempiä isyysvapaita. Tasa-arvon pitäisi pelata molempiin suuntiin.

Kaikissa parisuhteissa on taustalla sama peruskysymys: Mihin liittomme perustuu? Suomalaiseen korvaan “järjestetty avioliitto” -termi tuo mieleen ensimmäisenä lapsimorsiamet, mahdollisen hyväksikäytön ja henkisen ja fyysisen väkivallan. Samaan aikaan kuitenkin tapitamme silmät kovana mm. Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa, jossa “ihmissuhteiden ammattilaiset” valitsevat saatavilla olevien faktojen pohjalta halukkaiden osallistujien joukosta mielestään toimivimmat pariskunnat, totutun vaihtelevalla menestyksellä. Afrikassa ja Aasiassa järjestetyt avioliitot ovat arkipäivää, aivan kuten meilläkin vielä silloin, kun reilut puoli vuosisataa sitten agraariyhteiskunnassa elimme. Järjestetyssä avioliitossa opetellaan rakastamaan, rakkaus- tai intohimoavioliitossa taas koitetaan saada hetken huuma kestämään hetkeä pidemmälle. Afrikassa parisuhde ja perhe korvaavat myös puuttuvan sosiaaliturvan. Voi hyvinkin olla, että perhekunnasta valitaan yksi, jolle maksetaan korkeakoulutus ja jonka myöhemmin oletetaan auttavan muun perheen elättämisessä.

Loppuvaiheessa iltaa sivusimme aihetta, joka vetää karskimmankin uroon hiljaiseksi, nimittäin naisten ympärileikkaukset, jotka esim. Matin pitkäaikaisessa kotimaassa, Etiopiassa, ovat vieläkin olennainen osa kulttuuria, kovasta valistustyöstä huolimatta. Arvioiden mukaan n. 80 prosenttia etiopilaisista naisista on ympärileikattu. Toivoa on nähtävissä, mutta edelleen aivan liian moni nainen tulee silvotuksi. Naisten ympärileikkauksia vastaan voit onneksi taistella myös kotisohvalta käsin, osallistumalla esim. World Visionin Pelasta pimppi -kampanjaan.

Kiitoksia Matille hienosta alustuksesta ja nähkäämme äijäköörissä taas lokakuun 23. päivä!