Suomi 100 -muistoja – kooste

Suomi 100 -muistoja, Myyrmäen kirkon takkahuone, 4.12.2017 klo 18:30.

Miesvahvuus: 16

pitopoyta

Piparien, torttujen, suklaan ja glögin nauttimisen ohessa sai kukin kertoa omista Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvistä tunnoista ja muistoistaan. Suomen lippu kiersi ringissä ja kukin sai vuorollaan laittaa sinivalkoiset värit liehumaan, jokainen omalla tyylillään.

Eräs osallistuja toi nähtäville talvi-, jatko- ja Lapin sodat läpikäyneen isänsä rautasormuksen. Talvisodan häämöttäessä useat sadattuhannet suomalaiset luopuivat kultaesineistään isänmaan hyväksi. Kultakeräyksen tuotolla oli tarkoitus hankkia ilmapuolutuskalustoa, mutta lopulta erinäisten viivytysten jälkeen kullan vastineeksi saatiin pääasiassa viljaa. Toinen osallistuja toi nähtäville sodanaikaisen tuntolevyn, Lotta Svärd -pinssin ja SS-pataljoonan kokardin. Mainittakoon, että tuon ajan tuntolevyissä ei komeillut sotilaan henkilötunnus, kuten nykyään.

 

 

Illan aikana käytti useampikin herrasmies silmäkulmia kostuttavan puheenvuoron, mutta kenties koskettavin kaikista oli sotalapsen tarina. Kaksivuotiaana Ruotsiin turvaan ja vähän alta viisivuotiaana takaisin oman rakkaan isän syliin, tuo samainen jälleennäkeminen ei unhoitu mielestä koskaan. Ruotsalaiset sijaisvanhemmat jaksoivat muistuttaa, että sinä olet täällä vain käymässä, kotona Suomessa vanhempasi odottavat. Kahden naapurimaan sangen erilaisesta tilanteesta kertonee paljon se, että Ruotsissa puuron kanssa tarjoiltiin hunajaa. Sama sotalapsi esitti myös Runebergin runon Sotavanhus, johon hän oli itse tehnyt sävellyksen. Sotavanhus kertoo Suomen sodan veteraanin tarinan.

Ilta päättyi Maamme-lauluun. Veisuun hiljennyttyä Myyrmäen miestenpiiri siirtyi joulutauolle. Asian alkulähteille ja -juurille palaamme jälleen maanantaina 15.1.2018, jolloin Heikki Turtiainen saapuu kertomaan tulevaisuudentutkimuksesta. Miten voi tutkia sellaista, mitä ei ole vielä olemassakaan? Nähdään tulevaisuudessa!

 

isäjapoika.png

Mainokset

Jeesuksen vertaukset ja Luukas – kooste

Jarmo Kiilunen: Jeesuksen vertaukset ja Luukas, Myyrmäen kirkon takkahuone, 20.11.2017 klo 18:30.

Miesvahvuus: 22

Alkuvirsi: #508 Valkeus kirkas päällä synkän maan

Miestenpiiriläiset saivat viikkoa aikaisemmin kotiläksynä luettavaksi kolme vertausta Luukkaan evankeliumista ja lisäksi yhden rinnakkaisvertauksen Matteuksen evankeliumista. Raamatun tutkiskelija ei voi olla törmäämättä termeihin paraabeli ja allegoria. Paraabeli on monelle tuttu matematiikasta, mutta tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan vertauskuvallista kertomusta. Allegoria tarkoittaa vertauksellisuutta.

Illan alustaja, dosentti Jarmo Kiilunen, muistuttikin, että allegorioiden tulkitsemisessa on aina oma vaaransa, ainakin jos lähtee siitä liikkeelle, että kaikella sanotulla tai kirjoitetulla pitää aina olla jokin taustamerkitys. Jarmo suosittelikin, että viisainta on aina ensin yrittää ymmärtää teksti sellaisenaan.

Uuden testamentin evankeliumeista Luukkaan evankeliumi sisältää eniten vertauksia, Johanneksen evankeliumissa ei puolestaan ole yhtään varsinaista vertausta. Jarmo käytti tulkintaesimerkkinä vertausta laupiaasta samarialaisesta, jonka voidaan sanoa olevan tapauskertomus siitä, miten itse kunkin tulisi toimia. Luukkaalla oli tiettävästi selviä samarialaissympatioita. Seuraavassa miestenpiiriläisten tulkintoja kolmesta Luukkaan evankeliumin vertauksesta.

***

Eräs osallistujista tuumasi heti alkuun, että lasten saduissahan opetetaan yhtä lailla vertausten kautta. Moni myös mietti, että minkälainen kielitaito mahtoi Jeesuksella olla? Jarmo kertoi, että Jeesus puhui luultavimmin arameaa, joka oli tuon ajan kansankieli. Kreikkaa ja latinaa taisivat sivistyneistö ja heprea oli puolestaan uskonoppineiden kieli. Tuon ajan heprea oli kielenä sangen yksinkertainen, kreikka taasen paljon monipuolisempi. Jarmo vakuutti, että kieli kuin kieli kyllä soveltuu tarinankerrontaan.

Ensimmäinen vertaus, rikas mies ja Lasarus:

Eräs osallistujista huomasi yhtäläisyyden tuttuun satuun, rikas mies kun esitti kolme toivomusta. Kolme toivomusta jäivät ainakin tällä kertaa ilman vastakaikua. Joku tuumasi, että vertaus on hengeltään hyvin vasemmistolainen, rikas kun päätyy helvettiin ja köyhä taivaaseen. Saman osallistujan mielestä voisi myös tulkita, että ihminen pelastuu teoilla. Kiilunen kertoi, että vertauksissa on ylipäätään hyvin tavallista, että asemat lopulta vaihtuvat. Kiilunen itse tulkitsi vertauksen niin, että omaisuutta pitää käyttää toisten hyväksi, ja että sen pitää näkyä päälle päin, jos ihminen on kristitty.

Joku tulkitsi, että isompi painoarvo vertauksessa oli rikkaan miehen väärällä menettelyllä, eikä niinkään tämän varakkuudella. Saman osallistujan mielestä rikas mies saattoi hyvinkin olla tuonelassa eikä helvetissä. Eräs oli huomannut, että rikas mies ei selvästikään ollut noudattanut Mooseksen lakia.

Toinen vertaus, epärehellinen taloudenhoitaja:

Jarmo Kiilunen taustoitti vertausta sen verran, että tuon ajan suurtilalliset elelivät leveästi kaupungeissa ja heidän tiluksiaan ja muuta omaisuuttaan hoiti aina palkollinen. Kiilusen mielestä vertaus kehottaa toimimaan nopeasti, aikaa ei ole hukattavissa. Eräs osallistuja muistutti, että Jeesus Kehui nimenomaan taloudenhoitajan viisautta, ei epärehellisyyttä. Joku tulkitsi vertauksen kehoittavan käyttämään väärät rahat niin, että lopputulos on hyvä. Eräs toinen pohti, että rikas mies ei välttämättä tiennyt ylipäätänsä omaisuutensa tarkkaa määrää. Hauska huomio oli myös se, että epärehellinen taloudenhoitaja antoi velallisten itse väärentää velkakirjat.

Kolmas vertaus, vertaus suurista pidoista:

Jarmo Kiilusen mukaan vertaus on Jumalan viimeinen kutsu juutalaisille. Eräs tulkitsi vertauksen kehoittavan tekemään lähetystyötä. Joku pohti, että Jumalan lapsia ovat ennen kaikkea köyhät, heikot, sorretut ja raajarikot. Matteuksen evankeliumin rinnakkaisvertaus on huomattavasti verisempi ja kenties myös monitulkintaisempi.

Kiitos Jarmolle sivistävästä alustuksesta!

Lisäkuunneltavaa:

Aristoteleen kantapää: mitä kieltä Jeesus puhui?